Katsaus kauden 2016 tavoitteisiin.

Tämä kausi ei sujunut ihan niin kuin suunnittelin. Sallin vinoutuminen/jumiutuminen kesällä juuri parhaaseen kilpailuaikaan ja toisen hevosen ostaminen ei kuulunut suunnitelmiin. Sanomattakin on selvää, että kahden hevosen kanssa ei pysty molemmilla niin paljon kisailemaan, ainakaan vielä kun kuskaaminen ei yhdessä onnistu. (Salli ei seiso kopissa ja Ami ei mene koppiin, hyvä combo. ;))

Näin kauden (joka ei toteutunut) lopussa, mutta kuitenkin hetkeä ennen vuoden vaihdetta on hyvä palata tavoitteisiin, jotka itselleni asetin alkuvuodesta. Postaukseen pääset tästä. Katseet on jo käännetty seuraavaan kauteen ja tältä kaudelta ainakin suurimmaksi osaksi kilpaileminen on lopetettu. (tavoitteet on muuten asetettu Sallin kanssa, mutta osa on heijastettavissa myös Amiin.)

Oma istunta:

Ehdottomasti yksi tärkeimmistä tavoitteista. Ensinnäkin selkä suoraan ja ryhti kuntoon. Lisäksi oikea olkapääni puutuu ratsastaessa (?) kausittain enemmän ja toisinaan taas vähemmän tai ei ollenkaan. Ratsastan liian vahvasti oikealla kädellä, vasemmassa kierroksessa ulko-ohja on tuntumalla ja oikeassa kierroksessa sisäohja. Siitä oikeasta ohjasta on vain tajuttoman vaikea päästää irti. Vasempaan kierrokseen pitää saada oma kroppa menosuuntaan hartiasta lähtien.

Tämä on osoittautunut pidemmäksi tavoitteeksi kuin vain vuoden mittaiseksi. Istunta ei ikinä tule olemaan täysin valmis. Lukiessani yli puolen vuoden takaista tekstiä tunnistan samat virheet asennossani edelleen, mutta myös tiedän että olen niille jo jotain saanut tehtyä. Mielestäni olen saanut ryhtiäni vähän kasattua, mutta katse on vielä suurimman osan ajasta hiekassa hevosen edessä, eikä eteenpäin. Oikea käteni on alkanut taas puutumaan uudelleen, veikkaan sen johtuvan kahden hevosen päivittäisestä liikutuksesta, sillä se oli jo ajoittain parempi. Oikealla roikun edelleen, mutta keskityn paljon enemmän nyt ulkoavuilla kääntämiseen ja yritän löysätä oikeasta ohjasta, etenkin oikeassa kierroksessa. Tässä hyvä treeni on itselleni käynti-ravi siirtymiset jolloin teen siirtymisen vain ja ainoastaan vasemmalla ulko-ohjalla.

Laukannostot:

Laukan nostot jo onnistuu paremmin kuin ennen, oikeassa kierroksessa pukin kautta, mutta niihin napakkuutta lisää ja ajoitus paremmin kohdalleen etenkin vasemmassa kierroksessa. Vasen nosto on myös huomattavasti helpompi avoimelta sivulta, joten seinän vierestäkin pitää saada onnistumaan. Myöhemmin lisäksi tulee nostot myös suoralta uralta ja käynnistä. (ajoittain onnistuu..)

Laukannostot ovat Sallin kanssa terävöityneet hirveästi. Ne alkaa olemaan oikeasti nostoja. Noston jälkeen laukan saa jopa välillä jo heti kondikseen. Vasemmalle onnistuu myös seinän vierestä. Käyntinostot onnistuu ympyrällä. Suoralla uralla nostoja en ole edes kummemmin yrittänyt, se voisi olla vaikka ensiviikon aiheena. Amin kanssa oikealle tulee todella kivoja nostoja, nyt alkanut tulemaan jo läpi selän eikä Ami aina heitä päätään ylös. Vasemmalle en kommentoi....

Siirtymiset:

Oma ryhti suorana, enkä saa kaatua eteen. Noston jälkeen laukka heti kondikseen ja raviin siirtymisen jälkeen ravi heti kuntoon, energiseksi muttei kiireiseksi.

Mielestäni tässä oma istuntani on parantunut jonkin verran. Käynti-ravi siirtymisiä ollaan tosiaan tehty aika paljon ja niissä kun muistan istua taakse niin Salli siirtyy todella pehmeästi. Laukassa on työtä. Noston jälkeen laukka on nopeammin hyvää, mutta raviin siirtymiset edelleen kiireisiä ja epätasapainossa, ja Salli painaa ohjalle. Näitäkin ollaan  nyt aikalailla työstetty.

Käynti

Sujuvaksi, ei kiireiseksi eikä pitkäksi. Salli astuu kunnolla takasillaan yli vapailla ohjilla kävellessä. Sama halutaan ohjat kädessä. Tavoite on kerran viikossa tehdä enemmän käynti painotteista työskentelyä.

Käynnissä on oikeasti tapahtunut suuri muutos! Välillä Salli on käynnissä jännittynyt mutta muuten käyntityöskentely on helpottunut paljon! Nykyään aloitan usein käynnillä ja jumppaan siinä, siirtymiä ja taivutuksia. Yksi syy käynnin paranemiseen on ettei alku kesästä muuta päästy edes tekemään. Kerran viikossa tavoite ei ole onnistunut ihan säännöllisesti mutta olen yhdistänyt tosiaan treeneihin paljon käyntityötä.

Rentous ja kontrolli myös radalla.

Kisakauden tavoitteet on helppo C ja ehkä hieman kokeilla Helppoa B:tä sekä tutustua aluekisoihin. Edelleen jatkamme kuljetusten sekä kisapaikoilla käyttäytymisen/totuttamisen opettelua. :)

Kisaaminen tosiaan jäi vähemmälle. Yksi helppo b startattiin onnistuneesti. Saatiin yli 60%. Molemmat vain vähän väsähdettiin kun oli jo yksi rata alla. Kisapaikoilla Salli osaa käyttäytyä siinä ei sanomista. Kopissa välillä Salli mänttää edelleen mutta sekin on vähentynyt. Ollaan tehty nyt niin että kun päästään kotiin, niin Salli jää koppiin odottamaan, että vien esimerkiksi satulan ja suitset paikoilleen, ennen kuin otan Sallin pois kopista. On malttanut tämän ajan seistä hermostumatta ja aikaa pidennetään koko ajan ja kun se onnistuu kotipihassa lisätään sitä myös kisapaikoilla. Kauheasti ei tosiaan ole tullut kuljetettua mutta se mitä on niin hyvin on mennyt. :)

Tavoitteet osoittautuu näköjään pidemmiksi kuin vuoden projekteiksi, eikä koskaan tule valmista. Kuitenkin kun miettii vuoden takaiseen niin paljon on mennyt eteenpäinkin. Vuoden vaihteen jälkeen teen seuraavat tavoitteet molempien hevosten osalta ja katson mitä näistä jatkan (kaikkea siis edelleen työstetään tietysti, mutta mihin kiinnitän enemmän huomiota ja seuraan.) Ensi vuonna taidan laittaa myös selostuksen sen hetkisestä tilanteesta mukaan niin helpottaa omaa vertailua. Myös jäsennän tavoitteet mitkä liittyvät omaan ratsastukseen mitkä Salliin ja mitkä Amiin. Todella silmiä avaavaa pohtia näitä omia tavoitteita niin näkee missä tällä hetkellä mennään, suosittelen!

Ylempi kuva on keväältä 2015, ja alempi syksyltä 2016.

Jos ei muuta niin ainakin vaatteet on vaihtunut ;)

Sain (osasin) muuten vihdoin ja viimein tuon "lukijalinkin" blogiini! ;)

Salli vs Ami

Vaikka on itsestään selvyys että kaikki hevoset ovat erilaisia niin nyt kahden hevosen kanssa olen huomannut kuinka vastakohdat ne ovat. Teen pienen vertailu-postauksen. Kiva lukea myöhemmin mitä olen hevosistani ajatellut tällä hetkellä kun Ami on ollut meillä puolivuotta.

1. Ami on todella arka verrattuna Salliin. Ami tulee paikalle asenteella "anteeksi että olen täällä" kun Salli taas oikein änkeää itsensä joka paikkaan. Kuvastaa hyvin Sallia että kun lähdemme kisapaikalta se jo liikkuvasta kopista hörisee muille että mä lähden. Laumassakin Ami on se yksinäinen susi ja Salli oikea tättähäärä. Usein sanommekin että Salli on meidän perheen äijä ja Ami neiti.

2. Ami on muutenkin paljon rauhallisempi kun Salli on taas vähän levottomampi eikä malta seisoa esimerkiksi käytävällä paikallaan vaan aina pitää hinkuttaa häntää tai syödä riimunnaruja.

3. Herkut. Sallille maistuu kaikki muu paitsi siirappipiparit ja juustösämpylä ja Amin suosikki on selvästi omenat. Salli myös kerjää ja on levoton kun kuulee että haen herkkuja ja Ami vain odottaa nätisti paikallaan. Salli osaa jopa taskusta kaivaa herkut esiin.

4. Ratsastaessa Ami on todella kevyt edestä ja vasta Amin tulon jälkeen tajusin kuinka paljon Salli oikeasti painaa kädelle. Amia saa taas ratsastaessa koko ajan ratsastaa eteen ja vahtia ettei jää pohkeen taakse kun Sallia saa ennenmmin vähän jarruttaa.

Kuva Taru kankaanpää

5. Salli hyppää esteen kuin esteen yli, oli siinä sitten porttia muuria lankkua tai maastoeste, kun taas Ami vähän varmistelee että mennäänkö ja kieltää enemmän. Sallin kanssa voin esteillä luottaa ihan 100% että Salli hoitaa kun Amin kanssa itseni tarvitsee oikeasti ratsastaa ja aina ennen estettä kertoa että yli mennään. Tässä on itselleni paljon opeteltavaa. Olen jopa välillä miettinyt tämän takia jos Sallin kanssa alkaisi tähtäämään enemmän esteradoille. Oma asteikkoni tosiaan loppuu siihen 80cm mutta mitä jos ensi tai seuraavana vuonna treenaisi kunkkareihin ja suomenhevosten aluemestaruuskisoihin joka on 90cm.. Amilla hyppääminen ei ole läheskään niin kivaa, varsinkin kun itse jännitän ja hevonen jännittää..

Kuva Kaisa Pirinen

6. Jos Salli pelästyy esim maneesissa tai maastossa jotain, se ottaa yhden sivuaskeleen ja se siitä. Salli ei jää jännittämään tai kyttäämään sen jälkeen ympärilleen että mitä sitten tulee. Ami taas saattaa maneesissa tai yhtäkkiä jännittyä ja loppuaika meneekin niissä olosuhteissa.

7. Hevoseni ovat myös erisuuntaan vinoja, joten vika ei ole kokonaan omassa istunnassani. ;)

8. Viimeinen minkä keksin on se että jos Sallia jarruttaa maastossa laukasta alas, se painaa päänsä alas ja yrittää vetää ohjaa pois, kun taas Ami nostaa päänsä ylös ja katoaa kuolaintuntumalta ihan totaalisesti.



Amin tulon myötä olen myös huomannut kuinka hyvä yhteistyö meillä on Sallin kanssa. Salli luottaa minuun ja minä Salliin, oli se sitten esteillä tai missä vain. Alusta asti Salli on ottanut minut omakseen, johtuu ehkä siitä kuinka paljon se on kiertänyt nuoresta iästään huolimatta ja nyt on minulla pysyvästi, mutta uskon myös että Amin kanssa me ajan mittaan saavutamme yhtä hyvän luottavuuden. Kyllä Ami jo tunnistaa kun haen sen tarhasta ja tulee porteille vastaan jos siinä ei ole muita. Amista en kuitenkaan vielä osaa sanoa täydellä varmuudella mitä se keksii tai miten reagoi. Ehkä juuri se tekee näistä kahdesta niin erityiset. <3

Olen luvannut tehdä Amista sen esittelypostauksen. Lupaankin tehdä sen seuraavan kuukauden aikana kun itselläni alkoi vihdoinkin KESÄloma, sen kunniaksi lämmitettiin ensimmäisen kerran jo takka. ;) Säät näyttää lupaavalta, varsinkin nyt ensimmäisenä aamuna vettä sataa kuin sanonko mistä, onpahan aikaa tehdä niitä sadepäivän rästihommia sisällä niin kuin esimerkiksi pestä ikkunat ja vihdoinkin kirjoittaa se Amin esittelypostaus.

Sitten itse asiaan eli Sallin kuulumisiin.

Salli on ollut edelleen vähän vino, mutta paranee koko ajan. Ollaan valmennuksissa jumpattu sen takapäätä ulos ja suoristettu. Ongelmana on enää vasen laukka, joka sekin parantunut (tai siis suoristunut?) ihan hirveästi ja oikea ravi. Eli vasempaan kierrokseen Salli joka askellajissa lykkää takapäätään sisälle. Käynnissä ja ravissa se on paljon vähäisempää ja tässä helpottanut paljon juuri se takaosan siirto ulos. Laukassa vinous korostuu. Salli on taas kuten alkuvuodesta. Lykkää takapään sisälle, pienentää ympyrää jolloin ei enää laukkaa ja pukittelee. Olen nyt saanut vähän tätäkin asiaa korjattua, hiljaa hyvä tulee. Suurin korjaus laukassa pitäisi silti tehdä omalla istunnallani. Minun pitäisi saada vartaloni laukan suuntaan eikä istua oikealle niin paljon. Vähän epäilin, kun valmentaja sanoi että minun pitää nostaa ulkojalkani laukassa satulan eteen. Mutta se auttoi. Sain lonkkani edes sinnepäin oikeaan asentoon ja keskivartaloni sisälle päin. Veikkaan että muut kanssaratsastajat ovat saattaneet ihmetellä että mitä hemputtia oikein puuhaan...

Oikeaan kierrokseen tuntuu että Salli roikkuu sisäohjassa. Tai siis minä roikun. Oikealle Salli ei ravaa niin letkeästi ja rennosti kuin vasemmalle. Laukassa Salli vähän kaatuu. Näihin kumpaankin on auttanut kun mietin ympyrällä nostavani sisälapaa ylös (en siis väistätä vaan nostan). Puomeilla saan Sallin toimimaan paremmin kuin sileällä. Ei tarvitse kuin olla yksi ravipuomi apuna ja ratsastus on meille molemmille paljon miellyttävämpää ja helpompaa. Muutamana päivänä Salli on tuntunut jo niin hyvältä että olen ahkerasti katsellut kisakalenteria. Meinasin jopa lähteä tänä viikonloppuna Loimaalle Loimihaan loikkiin mutta ne tuli vähän liian pian. Ensivuonna kyllä oikeasti ajattelin mennä näitä suokkiluokkia läpi! Loimihaan loikat, kummajaiset ja ehkä jopa kuninkaalliset joskus....!

Ollaan Sallin kanssa oltu nyt muutamalla estetunnilla. Ensimmäinen tunti meni vasemman pohkeen läpiratsastamiseen ja seuraavalle tunnille valmistelin paremmin ja ratti oli vähän paremmin menossa mukana. Meillä oli paljon erikoisesteitä, tynnyrit okserin välissä, uudet kirkkaat muurit ja kapeaeste. Voin kyllä luottaa Salliin 110% kun se vain menee ja suorittaa ilman että empii tai kysyy että oikeastikko. Nyt kun olen mennyt Amilla ja Sallilla niin huomaan sen kuinka hyvä yhteistyö meillä Sallin kanssa oikeasti on. Voin olla varma mitä Salli tekee ja voin luottaa siihen ihan eritavalla kuin Amiin. Minulle on tullut nyt oikein jopa palo esteille Sallin kanssa, olen jopa miettinyt että pitäisikö Sallilla pääpaino ollakin esteillä....

Edellisessä estevalmennuksessa päästiin jo hyppäämään ihan esteidenkokoisia esteitä. Ollaan muutamasti menty 60-70 rataa. 70 kuulostaa omassa päästäni jo isolta ja suurelta saavutukselta ajatellen että vuosisitten kisattiin ensimmäisen kerran ristikoilla. Puhuttiin valkun kanssa korkeuksista ja ajattelin että rata on noin 60-70. Ennen rataa vähän epäröin korkeuksia ja sanoin, että nämä ovat kyllä enenmmän kuin sen 70cm. Sinen vaan radalle siinä uskossa että esteet ovat mukavuusrajalla. Radan jälkeen kuitenkin sain kuulla että joukossa oli myös 80cm esteitä. Oma mitta-asteikkoni loppuu esteillä siihen 80senttimetriin ja olen sitä pitänyt mielessäni tavoitteena. Olen haaveillut että joskus saataisiin "peruskorkeudeksi" se 80cm, siis viiden vuoden suunnitelmassa ja siinä pysytään. Salli on kyllä niin hieno!

Estevalmennus 12.8. Kuva Taru Kankaanpää

Olen yrittänyt etsiä mistä blogiin saa laitettua sen että pystyy liittymään lukijaksi, apuja?

Salli ja Ami

Oliskohan aika tännekin jo päivitellä kuulumisia. Täällä on ollut aika rauhallista, mutta toisaalta täys hulina.
Suurin asia mitä tässä on tapahtunut, on, että Team Salli on saanut uuden vahvistuksen. Nimittäin kirjavan arabiristeytyksen, pinto ruunan Amigon, oikealta nimeltään Amigo Ibn Azal ja tuttujen kesken ihan vaan Ami. Amista voisin toimeentua tekemään vaikka oman esittely postauksen, tällä tahdilla ehkä kolmen kuukauden päästä...
Toiseksi suurin asia on, että Sallista on kuoriutunut oikein estehevonen, ollaan nimittäin nyt hypätty muutaman kerran meidän ekat 70cm radat treeneissä!
Ja kolmanneksi hevoset pääsivät nauttimaan kesästä ja laitumesta.

Kisojen osalta nyt on ollut rauhallista. Ennen vappua käytiin Sallilla Lavialla pyöräyttämässä helppo C ja toinen helppo B:mme. Helposta B:stä saatiin kuin saatiinkin yli 60%, jes! Sen jälkeen ei olla käyty kisoissa, eikä nyt kesällä tunnu hirveästi niitä olevankaan. Heinäkuun alussa meillä on kotona kisaviikonloppu missä olisi molemmilla tarkoitus mennä niin koulua kuin esteitäkin mutta luokat vielä muuten auki.

Laidun kuvista kiitos Milja Husu ja Taru Kankaanpää :)

Sitten vähän Sallin ratsastettavuudesta.. Musta tuntuu etten osaa sillä enää ratsastaa. Salli tuntuu hirveän raskaalta eikä oikein taivu, paitsi nyt kun se juuri edellismaanantaina hierottiin. Ennen hierontaa jos Sallin sai ravaamaan takaa aktiivisesti ei se enää taipunut ja jos se taipui ei se ravannut. Juoksuttaessa se on ollut vähän haluton liikkumaan ja mielestäni tönköttänyt (=lue ollut epäpuhdas muttei kuitenkaan selvästi ontunut) oikeaa etustaan. Perjantaina estetunnin alkuverkoissa tunsin tämän ensimmäisen kerran ratsailla (juoksutuksessa olen huomannut sen ekan kerran ehkä pari kk sitten ja nyt toisen kerran). OIkeaan kierokseen suoralla uralla ravin tahti katosi ja vasemmalle oikeajalka vähän kuin tippui alta pois. Salli ikään kuin otti ulkoetusella lyhempää askelta kuin normaalisti. Jatkettiin kuitenkin verkkaa ja laukattiin pari kertaa ympäri maneesia, laukkojen jälkeen ei enää mitään missään  ja päästiin hyppäämään. Lieko vain revähtänyt tai jotain, mutta MSM-ruusunmarja kuurin Sallikin saa varuiksi syödä.

Tällä estetunnilla päästiin hyppäämään siis toinen 70cm ratamme, josta alussa jo mainitsin. Sallin kanssa esteiden korkeus ei itseäni ihan niin paljon huimaa kuin voisi kuvitella, mutta vähän kuitenkin. Voin kuitenkin luottaa Salliin ja tiedän että se hoitaa homman kotiin. Nyt esteillä olen itse oppinut vähän vaatimaan Sallilta laukan vaihtoja. Toisaalta Sallilta on esteillä alkanut löytymään oikeasti LAUKKAA, välillä tuntuu että vauhti on aika kovaakin jopa, mutta kun Salli laukkaa kunnolla niin sillä on myös laukkaa mitä vaihtaa. Oikeastaan esteet on tuntunut aika kivoilta ja niihin on jopa syttynyt vähän palo, odotan jo innolla koska pääsee seuraavaksi hyppäämään. Sallikin tuntuu nauttivan hyppelystä. :)

Sileän puolella tarvitsee keskittyä ihan perustyöhön, taipumiseen ja ravaamiseen kunnolla. Laukassa ollaan alettu treenaamaan laukkavoltteja, mutta täytyy tänään valmentajan kanssa katsoa osallistutaanko Satakunta Cuppiin vai kokeillaanko muuten vain B:0:llaa. (ensimmäinen osakilpailu jäi kyllä jo meiltä välistä, mutta seuraaviin vielä pääsisin..)

Laidunkauden avaus aiheutti meille myös lievää liikalihavuutta, josta saatiinkin vähän noottia, sporttinen suomenhevoseni onkin nyt ei niin sporttinen, kovasti koitetaan nyt välttää ylimääräisiä vapaapäiviä ja päästä niskaläskeistä eroon.

Siitä se lihoaminen sitten lähti...

Toinen kerta toden sanoo..

...ainakin meidän kisakauden avauksessa.

 

Tosiaan meidän kisakauden oli tarkoitus alkaa jo 19.3 Zilpan 1-tason koulukisoissa. Voihan sen laskea silloin alkaneeksikin, jos kisakauden avaus ei tarkoita radalle asti pääsyä.

 

Meidän aamualkoi tavalliseen kisa-aamun tapaan, kun alettiin laittamaan koppia kiinni. Meidän arki on niin hektistä ettei edellisiltana sitä ehditty tekemään. Ensin hakkasin lapiolla kopin edestä auran heittämää jäätynytttä-sulanutta-jäätynyttä lumikasaa pois, jotta auton saisi siihen pakitettua. Ja naps vain aisalukko pois, tai sitten ei. Lukko oli jäässä. Eikä lukkosulaa MISSÄÄN! Vedenkeittimellä vettä kiehumaan vettä kuumaksi ja sulattamaan lukkoa. Toimi mutta vei aikataulusta muutaman ylimääräisen minuutin pois. Ei huolta kuitenkaan oltiin taas takaisin aikataulussa kun startattiin auto kohti kisapaikkaa.

 

Salli pois kopista ja Jani kävi ilmottamassa minut luokkiin samalla kun taluttelin Sallia. Kun Jani tuli ruvettiin laittamaan varusteita päälle. Satulavyö voi piru! Se oli jäänyt kotiin. Kun huomasin vyön unohtuneen muistan tasan silmissäni mihin sen jätin. Toisen satulan päälle kun putsasin perjantaina varusteita. No Jani sai meille ratsastuskoulun puolelta lainavyön Sallille. Tähän tuhraantui tietysti taas ylimääräistä aikaa arvokkaita minuutteja. Kun vyö oli paikallaan alettiin ottamaan riimua pois suitsien päältä jotta pääsen kyytiin ja verkkaamaan Sallia. (Tässä vaiheessa minun olisi jo pitänyt olla verryttelyssä ja alun perin olin suunnitellut, että ehdin hyvin käynnissä työstämään Sallin kentällä hyväksi ennen lämmittelyä..) Itse olin hermostunut ja stressaantunut ja sähläsin ja kun otin ohjat pois kaulalta pujottaakseni riimun niistä läpi onnistui Salli astumaan ohjien päälle ja suitsista katkesi poskihihna. Eikä mulla ole kyllä käynyt mielessäkään, että olisi varasuitset mukana..

 

Käytiin perumassa ilmoittautumiseni ja olisin kyllä saanut tallilta vielä lainasuitsetkin ja startata luokkani viimeisenä, mutta tein kuitenkin päätöksen, että parempi tällä tuurilla lähteä kotiin. Näin Sallille ei tullut huonoa kokemusta, sillä en olisi saanut itseäni enää psyykattua kisasuoritukseen saatika saanut Sallia radalla kuulolle. Parempi näin ja muutaman viikon päästä uusi yritys.

 

TeamSalli, kuvannut Jari Viljanen

 

 

Uusi yritys oli samaisessa paikassa mutta PRRC:n järjestämissä koulukilpailuissa 9.4. Luokkana meillä oli helppo C EB Special 2015. Tällöin päästiin radalle asti avaamaan kautemme eikä kotiin unohtunut kuin jäsen kortti. ;)

 

Varatttiin hyvin aikaa aamulla, ettei tule samanlaista kiirettä ja sähläystä kuin edellisellä kerralla. Oltiin ihan hyvissä ajoin kilpailupaikalla ja ehdein kaikessa rauhassa kävelemään Sallin kanssa kentällä ennen vuoroani mennä maneesiin lämmittelyyn. Olen huomannut, että Sallin saa paremmin toimimaan myös ravissa, kun sen ehtii ensin rauhassa kävelemään hyväksi ja koska  verryttely aika on rajallinen, vain kuuden suorituksen ajan, oli tämä hyvä vaihtoehto.

 

 

 

 

Salli tuntui verkassa ja radalla todella hyvältä ja rata tuntui tasaisemmalta kuin ikinä viimekaudella. Vasemmassa laukassa Salli oli "kuriton" ja pukitteli. Tämä on ollut kotonakin meidän ongelmamme, omasta vinoudestani johtuen. Raipan avulla olen saanut pukittelua vähän kuriin, mutta radalla ilman raippaa ei oma ratsastukseni riittänyt. Kaikkiaan olin rataan kuitenkin tyytyväinen. Prosentteja tuli 60 ja risat.

 

 

Istun todella vinossa vasemmalle ja käteni ovat aivan kierossa. Sama korostuu laukassa ja Salli reagoi siihen pukittamalla.

 

 

Kisapaikalla ylipäätään Salli on alkanut käyttäytymään paljon paremmin. Se malttaa seisoa paikallaan eikä sen tarvitse aina kääntyä ja nähdä jos joku kävelee takaa. Koppi käyttäytyminenkin on parantunut. Kopissa ei ole ollut enää korvatulppia ja lastaukset onnistuvat ilman liinaa. Aikaisemmin ollaan liinaa käytetty lähinnä paineena. Sillä ei ole tarvinnut osua Salliin, kun Salli on mennyt itsestään koppiin, mutta kerran viime vuonna kokeiltiin ilman liinaa ja heti Salli väisti. Vielä tahtoisin, että suitsien vaihdossa Salli olisi enemmän aloillaan. En pääse kopissa vaihtamaan kunnolla Sallin viereen suitsia, kun satulakaappi vie tilaa ja huomaan itsekin hermostuvani aina siinä vaiheessa. Siinä yksi hyvä tavoite tälle kaudelle.

 

Aivan huippua, kun kilpailuissa kiertää valokuvaaja, kiitos!

 

 

Kaiken kaikkiaan Sallin kanssa on kiva reissata nykyään!

Kisakausi lähestyy

Jos edellisessä tekstissä kerroin kuinka tuntuu ettei motivaatiota riitä ratsastaa enkä mitään ehdi tekemään, niin nyt tuntuu että motivaatiota on niin paljon ettei viikossa päivät (ja rahat) riitä siihen kuinka paljon tykkäisin valmentautua ja ratsastaa Sallilla. Vapaapäivien suunnittelussakin huomaan ettei malttaisi pitää vapaata. Keskiviikkoisin minulla on vakio tunti, eli ti-to tulee ratsastettua, sillä ennen tuntia tahdon Sallin ratsastaa ja ainakin kevennellä hyväksi, ja torstaina tunnin jälkeisenä päivänä sama. No sitten jos lauantaina on toinen valmennus niin perjantaina ja sunnuntaina samat kuin tiistaina ja torstaina. Paljon ei vapaille jää aikaa. Niin se naisen ja vielä enemmän varmasti hevosnaisen mieli vaihtelee.

 

Sallilla on nyt muutaman viikon ollut uusi kuolain kokeilussa. Sellainen kuin mailer-kuolain. Sen tarkoituksena on saada Sallia vähän kevyemmäksi edestä. Se on kyllä toiminut. Salli on ollut paljon pehmeämpi nyt edestä, mutta vaatii aika paljon enemmän jalalla ratsastusta ettei kaadu sisälle. Ennen S tukeutui kuolaimeen nyt ei ole sitä vaihtoehtoa, joten minunkin pitäisi pikku hiljaa alkaa ratsastamaan ja jos saisin ne jalat ja kädet vielä oikeille paikalle niin se olisi enemmän kuin hyvä.... Tämä kuolain ei vain ole kisoissa sallittu, joten katsotaan mitä käy kuin ennen kisoja vaihdan takaisin vanhaan ja tuttuun niveleen.

 

Kisoista puheen ollen, kävin eilen suorittamassa sääntökoulutuksen eli 2-tason kisoissa olisi tarkoitus edes muutaman kerran käydä. Itse tykkäisin aloittaa pienistä ja vain tutustua niihin tällä kaudella. Ensimmäisiin kisoihinkin tälle kaudelle olen jo ilmoittanut. Tarkoitus olisi aloittaa kisakautemme Zilpalla 19.3. Siellä on luokka helppo C 2:2000 sekä Helppo B K.N. Ilmoittauduin kumpaankin. Vaikka sanotaan että ensimmäiset kisat tulisi olla omaa tasoa vähän alakanttiin niin tuo B ei todellakaan ole sitä. Päin vastoin se on jopa vähän ylärajalla ja tällä kaudella oli tarkoitus mennä vain C:tä ja ehkä loppukaudesta jos kaikki sujuu niin muutama B. No tavoitteet on tehty ylitettäväksi. Ei vain oikea syy miksi tuohon kooännään ilmoittauduin on, että se on vain avoin suomenhevosille. Näitä suokeille avoimia luokkia ei täällä päin paljoa järjestetä, mielestäni edes aluetasolla ei viime kesänä ollut Porin seudulla yhtään. Nyt kun on niin todellakin tahdon siihen osallistua! Valmentajani Salla olikin sitä mieltä, että mitä enemmän niihin osallistuu sitä enemmän niitä myös järjestetään, joten sinne vain kisaamaan.

 

Sääntökoulutuksessa muuten ilmeni, ettei 2-tasolla, koulupuolella ole enää mitään kvaaleja. Ennen oli että yli 60% tulos helposta C:stä, mutta nykyään sinne pääsee kuka vain. Paljon aion noista kakkostason kisoista vielä haastatella valmentajia ennen kuin uskallan ensimmäisiin ilmoittautua.. :D

 

Mulla on aina ollut Sallin kanssa tavoitteena/ihanteena, että pääsisin hyppäämään sillä kerran viikossa tai minimissään kerran kahdessa viikossa, että hyppäämiseen saisi vähän rutiinia ja että Salli liikkuisi 5-6 kertaa viikossa. Nyt muutamalla viikolla kumpikin kriteeri on täyttynyt. Tälläkin viikolla Salli on liikkunut 6-kertaa ja ensiviikollakin varmaan tulee liikkumaan niin paljon. Lisäksi ollaan nyt päästy hyppäämään. Edellisessä TeamCruisen valmennuksessa, joka poikkeuksellisesti pidettiin sunnuntaina, oltiin Sallin kanssa estevalmennuksissa koulun sijaan. Ensimmäinen tunti oli puomitunti, toisella tunnilla mentiin esteitä. Toisella tunnilla esteiden eteen oli rakennettu kolmiot, en ole mielestäni ennen mennyt edes niin että estettä ennen olisi ollut puomi, joten ne aluksi vähän jännittivät, mutta jo ekalla hypyllä huomasin, että ne oli oikeastaan aika kivoja! Sitten seuraavana keskiviikkona Outi piti estetunnin ja hypättiin pieniä esteitä radan kaltaisesti, jossa tuli kaarevia, vinoja ja suoria lähestymisiä neljällä askeleella. Ensimmäistä kertaa itse oikeasti osasin laskea askeleet kun Outi käski laskea ne ääneen. Okserin jälkeen pystylle meinasi neljä askelta olla liian lyhyt ja laukan olisi pitänyt neljälle askeleelle olla pidempää, mutta kun laskin niin nelosella pamautin pohkeet kiinni ja kerroin Sallille että nyt hypätään (ennen en ole tälläisessä onnistunut). Kaukaa hyppy lähti mutta onnistui, muistan vain iloinneeni selässä kuinka hieno Salli on. Pienistä hetkistä ne onnistumiset vain koostuu. Nyt ensikeskiviikolle varasin myös Sallille keskiviikolle Outin estetunnin kun on hiihtoloma viikko. Eli hyppäämään on nyt ihan hyvin päästy. Toivottavasti ei nyt tule pitkää taukoa. :)

 

Sallin pukittelut vasemmassa kierroksessa ovat jatkuneet samaan malliin...

Tänä vuonna taisi ainakin lumihankilaukat jäädä. Kuva toukokuulta 2015

 

Tavoitteet vuodelle 2016

Mulla on motivaation puute tällä hetkellä. Sitä on jatkunut jo jokusen kuukauden. En tiedä mistä se johtuu. Ollaanko liikaa kierretty Sallin kanssa vain maneesia ja tylsistytty. Ehdin harvoin valmennuksiin ja tuntuu että oma aika on liian vähissä. Tuntuu että ollaan jämähdetty paikoilleen- tai siis musta tuntuu. Sallin takapäästä on puolestaan tullut oikeinkin liikkuva, nimittäin laukassa ja ylöspäin. Etenkin vasemmassa kierroksessa. Niin pitikö sitä jo valmistautua johonkin kisakauteen....? Pukkilaukka kisat voisi olla meille hyvät. :D

Noh näin kisakauden kynnyksellä ja vähän vuoden vaihteen jälkeen myös minä haluan asettaa tavoitteet seuraavalle kaudelle tai vuodelle. Tai ainakin yrittää parantaa seuraavia asioita...

- OMA ISTUNTA!
Ehdottomasti yksi tärkeimmistä tavoitteista. Ensinnäkin selkä suoraan ja ryhti kuntoon. Lisäksi oikea olkapääni puutuu ratsastaessa (?) kausittain enemmän ja toisinaan taas vähemmän tai ei ollenkaan. Ratsastan liian vahvasti oikealla kädellä, vasemmassa kierroksessa ulko-ohja on tuntumalla ja oikeassa kierroksessa sisäohja. Siitä oikeasta ohjasta on vain tajuttoman vaikea päästää irti. Vasempaan kierrokseen pitää saada oma kroppa menosuuntaan hartiasta lähtien.

- Laukannostot
Laukan nostot jo onnistuu paremmin kuin ennen, oikeassa kierroksessa pukin kautta, mutta niihin napakkuutta lisää ja ajoitus paremmin kohdalleen etenkin vasemmassa kierroksessa. Vasen nosto on myös huomattavasti helpompi avoimelta sivulta, joten seinän vierestäkin pitää saada onnistumaan. Myöhemmin lisäksi tulee nostot myös suoralta uralta ja käynnistä. (ajoittain onnistuu..)

-Siirtymiset
Oma ryhti suorana, enkä saa kaatua eteen. Noston jälkeen laukka heti kondikseen ja raviin siirtymisen jälkeen ravi heti kuntoon, energiseksi muttei kiireiseksi.

-Käynti
Sujuvaksi, ei kiireiseksi eikä pitkäksi. Salli astuu kunnolla takasillaan yli vapailla ohjilla kävellessä. Sama halutaan ohjat kädessä. Tavoite on kerran viikossa tehdä enemmän käynti painotteista työskentelyä.

-Rentous ja kontrolli myös radalla.

Kisakauden tavoitteet on helppo C ja ehkä hieman kokeilla Helppoa B:tä sekä tutustua aluekisoihin. Edelleen jatkamme kuljetusten sekä kisapaikoilla käyttäytymisen/totuttamisen opettelua. :)