Valmennuksessa zilpalla

Oltiin sunnuntaina 15.3. ensimmäistä kertaa yhdessä Sallin kanssa ulkopuolisella tallilla. Lauantaina meidän piti ensin mennä Niinisaloon ensimmäisiin kisoihimme, mutta ne peruttiin vähäisen osallistuja määrän vuoksi, niinpä lähdettiin valmennukseen hakemaan kokemusta.

En ole itse kulkenut Sallin kanssa paljoa. Tai ylipäätään hevosten kanssa. Olen käynyt ehkä kolmissa kisoissa, joka kerta eri hevosella ja niin, että hevosen omistaja on ollut mukana ja auttamassa. Viime kesänä käytiin kaksissa kisoissa Sallin kanssa, mutta itse olin vain hoitajan roolissa ja kaverini kisasi sillä.

Ylipäätään lähtiessä kuskaaminen pelotti todella paljon. Olemme kuskanneet Sallia muutaman kerran. Kesällä olisimme lähteneet Yyteriin uimaan sen kanssa, niin Salli sai kopissa ensimmäisen 10km aikana hepulin. Ajoimme pikatiellä noin 50km/h, kun tuntui ettei yhdistelmä pysy tiellä, Salli heilutti sitä niin paljon. Oli kamala katsoa peilistä, kun näki, että koppi oikeasti vain heilui perässä ja autoon asti kuuluu hirveä pauke. Tästä kerrasta jäi lievästi sanottuna kammo. Yritykseksi jääneen Yyteri reissun jälkeen kuskasimme Sallin Kullaalle, uuteen kotiin. Puolessa välissä matkaa toinen auto ajoi aivan puskurissa kiinni ja tunsimme, kuinka Salli hermostui kopissa. Ei niin pahasti kuin edellisellä kerralla ja auto kyllä pysyi ohjauksessa, mutta kun otimme Sallin kopista pois, oli se aivan hiestä märkä. Ei niin kuin ratsastuksen jälkeen, vaan enemmän. Hikivettä vain valui asvaltille, kun talutin Sallia. Kamala nähdä kuinka oma hevonen on niin paniikissa, mutta rauhoittui siitä kyllä ja pääsi laitumelle tutustumaan uusiin kavereihin. Kävimme talven aikana muutaman kerran ajamassa Sallin kanssa vain edes takaisin, jotta se tottuisi olemaan kopissa. Kummallakaan kerralla ei ollut mitään ongelmaa. Hommasin Sallille myös korvapallot, jos äänten vaimeneminen rauhoittaisi sitä.

Siinä hieman taustaa, miksi kuskaaminen pelotti ja takaisin Zilpan valmennukseen. Olin siis menossa Söörmarkkuun Pauliina Palinin kouluvalmennukseen. Olemme aina lastatessa laittaneet Sallin suoraan liinan avulla koppiin, jottei sillä olisi sitä vaihtoehtoa, että voi väistää. Liinalla ei tarvitse kuin hipaista Sallia niin se jo kävelee koppiin, ilman että kyseenalaistaa sitä. No sunnuntai aamuna lastatessa Salli käveli ensimmäisen kerran koppiin suoraan, eikä liinalla ehditty edes mukaan. (Sama tapahtui myös kotiin päin lähtiessä.) Olen ylpeä Sallista, että se on tottunut koppiin kävelemiseen jo noinkin hyvin. Kumpaankin suuntaan ajomatka onnistui ilman ongelmia.

Olen itse hirveä jännittäjä ja stressaan kaikkia asioita etukäteen. Pelkäsin ihan hirveästi etukäteen, kuinka saan vieraassa paikassa vaihdettua Sallille suitset, ilman että se pääsee karkuun. No sain vinkiksi, että vaihtaa suitset jo kopissa. Olen opettanut Sallin vähän siihen, että se pääsee heti pois kopista, alkaa muuten levottomana kuopimaan. No päätin kuitenkin vaihtaa suitset kopissa, vaikka sekin jännitti aivan suunnattomasti etukäteen. Vähän Salli ihmetteli, että mitä nyt tapahtuu ja oli päänsä kanssa levoton, mutta ei ollut moksiskaan vaikka joutui odottamaan kopissa. Kun Salli tuli kopista pois se oli todella rentona. Parkkipaikalla oli toinenkin ratsukko valmistautumassa valmennukseen ja kun he lähtivät pois alueelta, olin aivan varma, että siitä Salli ei tykkäisi, kun saa ensin kaverin, ja sitten se lähteekin pois. Mutta Salli ei tainnut edes huomata toisen pois lähtöä.

Salli antoi laittaa satulan jopa paremmin kuin kotona ja käveli maneesiin niin kuin olisi aina ollut siellä. (Kotonakin maneesin ovi on aina välillä todella pelottava.) Maneesissa Salli ei kytännyt mitään eikä välittänyt vaikka toisella puolella maneesia oli estetunti menossa. Ratsastaessa Salli tuntui kuin kotona olisi menty.

Lämmittelimme aluksi tekemällä voltteja molempiin suuntiin. Meitä oli vain kaksi valmennuksessa, joten valmentaja ehti hyvin neuvomaan istuntaan liittyvissä asioissa. Ravissa Sallin pitäisi olla hieman energisempi ja itse täytyisi muistaa pitää pohkeet kiinni ja kääntää enemmän ulkopohkeella.
Laukkasimme molempiin suuntiin ympyrällä paljon, teimme kumpaankin suuntaan 3-5 nostoa. Nostot on meille vielä vähän vaikeita. Oikeaan kierrokseen Salli laukkasi todella kivasti ja sain keskittyä omaan istuntaani. Vasemmalle tuntui että Salli vain juoksi alta pois ja kaatui hirveästi sisälle. Kun sain Sallin suoremmaksi ja rentoutumaan vasemmalle, tuli sieltä todella kivoja pätkiä, ja lopuksi tavoite oli vain ylläpitää se. Salli oli väsynyt mutta tyytyväinen.

Asiat saattavat kuulostaa toisista lastenleikiltä, kun iloitsen että Salli meni suoraan koppiin tai antoi vaihtaa suitset kopissa. Itselläni kun ei ole paljon tällaisesta kokemusta, ne tuntuvat suurilta onnistumisilta.
Oli hyvä käydä ensimmäinen kerta valmennuksessa, kun lähtee kotoota pois. Itseni ei tarvinnut jännittää kisasuoritusta, ja sain tuntumaa millainen Salli on vieraalla paikalla ratsastettaessa. Sain paljon varmuutta tulevaisuuteen, kun Salli ei hermoillut turhasta ja kaikki sujui hyvin. Odotankin jo innolla, milloin päästäisiin korkkaamaan meidän kisakautemme! Pitää vain itse muistaa, ettei stressaa turhasta.