Epäonnistuneet kisat

Salli on ollut nyt pariviikkoa vähän huono ratsastaa. Ravivoltilla se saattoi yhtäkkiä stopata tai hypätä. Ei ihan pystyyn, mutta kuitenkin niin että etujalat nousivat maasta. Laukassa se on olut todella hidas, oikeassa ja meille vaikeammassa laukassa myös tehnyt pieniä pukkeja ja ollut todella hidas. Laukka ei pyöri eteenpäin ja laukan jälkeen ravi on todella nihkeää. Sain kuitenkin vähän apua tallilla opettajaltani, otin raipan käyttöön, jottei tarvitse koko ajan pohkeella potkia ja se helppasi. Osittainen syy kiukutteluunkin löytyi. Kiima. Sallin laumaan tuli uusi ruuna, ja Salli oli siihen ihan lääpällään. ;D

Ratsastuksen on sujunut hyvin niin kauan kuin ei olla laukattu. Ollaan treenattu kulmia niin että esimerkiksi pysäytyän Sallin pitkän sivun sisäpuolelle ja käännän ulkopohkeella ja johtavalla sisäohjalla sen kohti seuraavaa sivua 90 astetta. Tämä auttoi kulmiin. Sitten lisäsin tehtävään, että kun oltiin käännöksen jälkeen aika reilusti uran sisäpuolella niin väistätin sisäpohkeella (pohkeenväistöä) kohti uraa takaisin. Näin sain molemmat pohkeet aktivoitua. Kun nostin laukkaa kaikki unohtui. Salli tuuppaa päin sisäpohjetta, ei käänny, ei laukkaa kunnolla, pukittelee, menee ristilaukkaa oikeassa kierroksessa. Ihan sillä että otin raipan käteen sain laukan pyörimään paremmin, minun ei pidä niin paljon ylläpitää sitä ja saan keskittyä omaan istuntaan.

Ollaan menty nyt myös paljon ilman jalustimia. Kaadun itse, kun mennään oikeaa kierrosta niin vasemmalle, myös satula alkaa keikkaamaan vasemmalle, jonka jälkeen minun on enää todella vaikea suoristaa itseäni. Olen laittanut myös oikean jalustimen pidemmäksi, jotta se tasapainottaisi istuntaani. Oikea kierros on myös Sallille vaikeampi suunta ja omalla kenolla istunnallani en yhtään ainakaan helpota sitä. Ilman jalkkareita minun on pakko istua suorassa. Aluksi menin ilman jalkkareita vain ravia, sain Sallin todella kivaksi. Harjoiteltiin paljon kahdeksikkoa, aina välillä mentiin helpompaan suuntaan ja taas vaihto vaikeampaan. Huomasin että harjoitusravissa istuminen helpottui todella paljon, vähän keikkaan edelleen vasemmalle, mutta en enää niin paljon. Uskalsin ottaa myös laukkaa ilman jalkkareita, sitä täytyy enemmän treenata, että istun perseelläni enkä jalustimien varassa niin Sallinkin olisi helpompi laukata. Vasemmassa kierroksessa myös laukka on huomattavasti helpompaa kuin oikeassa kierroksessa.

Yhdet kilpailut peruinkin Sallin kiimaoireilujen vuoksi, mutta 16.6. lähdettiin Huittisiin K&K-tallille Ratsastusseura Varsan järjestämiin koulukisoihin. Mentiin luokka Helppo C 1 2000.

Ihan aluksi haluan sanoa, että en kyseisen tallin kisoihin tahdo enää mennä. Huonot järjestelyt toivat vain lisästressiä ja hermostuneisuutta. Kopeille oli todella huonot parkkitilat, eikä se mitään, jos olisi ollut ohjeistus tai edes kyltti mihin/minne traikut jätetään. Verryttelyä ei valvonut kukaan. Salli ei onneksi hermostunut vaikka oli paljon hevosia samaan aikaan kentällä ja kenttä oli aika tilava, mutta kun ei ole valvojia joku käyttää verryttelyä väärin, esimerkiksi varaa itselleen pääty-ympyrän ja muut joutuvat sitä väistämään. Onneksi en kulje kilpailuissa yksin, sillä ulos ei kuulunut mitään kuulutuksia kenen vuoro on mennä maneesiin odottamaan omaa vuoroaan, eikä kukaan siinä ohjeistanut.

Salli oli verryttelyssä kaikesta huolimatta todella rento. Otin parit laukat, että sain laukkaympyröillä sisäpohkeet läpi, mutta muuten keventelin ja annoin Sallin kävellä. Verryttelyssä minulla oli raippa. No maneesissa oli kaksi ratsukkoa odottamassa vuoroaan ja minulle sanottiin, että voin mennä jo odottamaan vuoroani (kun menin sitä itse kysymään). En kuitenkaan ehtinyt kun ensimmäinen odottelija jo aloitti ratansa. Maneesin ovella oli silloin vielä kaksi avaamassa ovea ja päästämässä hevosia sisään ja ulos. Odottelin hetken jotta aloittanut lopettaa ratansa ja pääsin sitten maneesiin odottelemaan omaa vuoroani. Seuraavana radan suoritti seuraavana ollut odottelija, joku poni ja maneesiin tuli minun jälkeen vielä kolmas ratsukko. Ponin jälkeen kuulutettiin kuka on seuraava, mutta maneesissa ei ollut yhtään kaiutinta (oli vain ulkokaiuttimet) ja nimet eivät kuuluneet sisälle. Oletin kuitenkin, että se olen minä sillä olin jo ollut maneesissa odottelemassa ja minut olisi otettu sinne jo aiemminkin odottamaan. No, kuitenkin kun olin radalla tämä toinen ratsukko, joka tuli jälkeeni maneesiin, tuli myös radalle ja kysyttiin kumman vuoro. Minun jälkeeni tuleva oli kisavuorossa seuraavaksi. Takaisin siis odotteluun maneesin päähän. Ihmettelen, että jos olisin tuolloin aluksi ehtinyt maneesiin ennen kuin ensimmäinen aloitti ratansa, olsinko pyörinyt siellä päädyssä kolmen suorituksen ajan?!  En oikein tykännyt että pyörein siellä niin kauan, ja että järjestäjät ei mitenkään organisoineet vuoroja...

Johtuiko sitten järjestelyistä vai muista syistä joita puran seuraavaksi, oma ratamme meni aivan plörinäksi! Radalle mennessä Salli jännittyi. Se pelästyi pitkällä sivulla jotain ääntä, luulin sen tulevan maneesin ovesta, mutta Janin mielestä se oli tuuli ja sen jälkeen kytättiin tuomaria. Radalla Salli oli todella tahmea eikä taipunut mihinkään vaikka kotona ja verryttelyssä meni todella hienosti kumpaankin suuntaan. Laukat oli rikkonaisia, oikeassa laukassa mentiin ristilaukkaa ja laukkalävistäjä loppui aivan liian aikaisin. Aivan pohja noteeraus meiltä, ristilaukasta saatiin 3 ja muita huonoja numeroita en edes muista.

Mietein siis kisojen jälkeen mistä Sallin radalla jännittäminen johtuu. Ensimmäisen kerran se kyttäsi Sastamalassa sitten oli välissä koti kisat, jotka menivät hyvin ja nyt se kyttäsi ja jännitti taas.

Jännitynkö itse huomaamattani radalle mennessä, mikä tarttuu myös Salliin. Mielestäni en ole ensimmäisten kisojen (ja estekisojen) jälkeen jännittänyt. Eniten minua jännittää kisapaikalle kuljetus eikä enää itse kisasuoritus.

Vai johtuuko kyttääminen siitä, että verryttely on eripaikassa kuin itse kisarata. Ensimmäiset kisamme Laitilassa ovat ainoat tähän mennessä (en laske mukaan kotikisoja, sillä kenttä ja maneesi ovat molemmat meille tuttuja) joissa verryttely on ollut kilpailukentällä. Eikä Salli ole kytännyt kuin tosiaan Sastamalassa ja nyt. Salli ei kuitenkaan ollut moksiskaan kun maneesin ovi avattiin ja mentiin sisälle. Odottelu päädyssä se ei katsonut mitään tai tuntunut jännittyneeltä.

Johtuiko hitaus siitä, että menin nyt ensimmäisen kerran verryttelyssä raipan kanssa. Olisiko ollut parempi ratsastaa ilman raippaa ja huomata millaisella tuulella hevonen tänään on, toisaalta eikä juuri raipan avulla hevosen verryttelyssä saa hereille..

Mietin myös, johtuiko hitaus siitä, että käveltiin todella kauan maneesin päädyssä kun odoteltiin vuoroamme. Olisiko parempi että ravailisin siinä? Kotonakin aina välikäyntien jälkeen Sallia saa muutaman kierroksen muistutella, että pitkienohjien jälkeen mennään samalla tavalla kuin ennen pitkiä ohjia. Toiset ravailevat odottelussa, mutta se on niin pieni tila, että olen aina vain kävellyt.

Olen analysoinut mahdollisia tekijöitä niin paljon, että en enää tiedä mistä radan jännitys voi johtua ja olenko analysoinut liikaa. :D Täytyy varmaan ensi kerralla kokeilla tuota ravailua jo odottelussa, kun helposti siihen lämmittelyn ja radan väliin tulee 10-20 minuuttia käyskentelyä.

Minua ei niinkään haittaa huono ratamme. Harjoitusta sekin on ja taas yksi onnistunut kuljetusmatka takana, mutta se, että maksan järjestelijöille 12euroa per lähtö ja järjestelyt ovat aivan pyllystä pistää ketuttamaan ja sanon sen täälläkin ihan julkisesti, itsellenihän minä tätä kirjoitan. ;)