lauantai 23. huhtikuuta 2016

Toinen kerta toden sanoo..

...ainakin meidän kisakauden avauksessa.
 
Tosiaan meidän kisakauden oli tarkoitus alkaa jo 19.3 Zilpan 1-tason koulukisoissa. Voihan sen laskea silloin alkaneeksikin, jos kisakauden avaus ei tarkoita radalle asti pääsyä.
 
Meidän aamualkoi tavalliseen kisa-aamun tapaan, kun alettiin laittamaan koppia kiinni. Meidän arki on niin hektistä ettei edellisiltana sitä ehditty tekemään. Ensin hakkasin lapiolla kopin edestä auran heittämää jäätynytttä-sulanutta-jäätynyttä lumikasaa pois, jotta auton saisi siihen pakitettua. Ja naps vain aisalukko pois, tai sitten ei. Lukko oli jäässä. Eikä lukkosulaa MISSÄÄN! Vedenkeittimellä vettä kiehumaan vettä kuumaksi ja sulattamaan lukkoa. Toimi mutta vei aikataulusta muutaman ylimääräisen minuutin pois. Ei huolta kuitenkaan oltiin taas takaisin aikataulussa kun startattiin auto kohti kisapaikkaa.
 
Salli pois kopista ja Jani kävi ilmottamassa minut luokkiin samalla kun taluttelin Sallia. Kun Jani tuli ruvettiin laittamaan varusteita päälle. Satulavyö voi piru! Se oli jäänyt kotiin. Kun huomasin vyön unohtuneen muistan tasan silmissäni mihin sen jätin. Toisen satulan päälle kun putsasin perjantaina varusteita. No Jani sai meille ratsastuskoulun puolelta lainavyön Sallille. Tähän tuhraantui tietysti taas ylimääräistä aikaa arvokkaita minuutteja. Kun vyö oli paikallaan alettiin ottamaan riimua pois suitsien päältä jotta pääsen kyytiin ja verkkaamaan Sallia. (Tässä vaiheessa minun olisi jo pitänyt olla verryttelyssä ja alun perin olin suunnitellut, että ehdin hyvin käynnissä työstämään Sallin kentällä hyväksi ennen lämmittelyä..) Itse olin hermostunut ja stressaantunut ja sähläsin ja kun otin ohjat pois kaulalta pujottaakseni riimun niistä läpi onnistui Salli astumaan ohjien päälle ja suitsista katkesi poskihihna. Eikä mulla ole kyllä käynyt mielessäkään, että olisi varasuitset mukana..
 
Käytiin perumassa ilmoittautumiseni ja olisin kyllä saanut tallilta vielä lainasuitsetkin ja startata luokkani viimeisenä, mutta tein kuitenkin päätöksen, että parempi tällä tuurilla lähteä kotiin. Näin Sallille ei tullut huonoa kokemusta, sillä en olisi saanut itseäni enää psyykattua kisasuoritukseen saatika saanut Sallia radalla kuulolle. Parempi näin ja muutaman viikon päästä uusi yritys.
 
TeamSalli, kuvannut Jari Viljanen
 
 
Uusi yritys oli samaisessa paikassa mutta PRRC:n järjestämissä koulukilpailuissa 9.4. Luokkana meillä oli helppo C EB Special 2015. Tällöin päästiin radalle asti avaamaan kautemme eikä kotiin unohtunut kuin jäsen kortti. ;)
 
Varatttiin hyvin aikaa aamulla, ettei tule samanlaista kiirettä ja sähläystä kuin edellisellä kerralla. Oltiin ihan hyvissä ajoin kilpailupaikalla ja ehdein kaikessa rauhassa kävelemään Sallin kanssa kentällä ennen vuoroani mennä maneesiin lämmittelyyn. Olen huomannut, että Sallin saa paremmin toimimaan myös ravissa, kun sen ehtii ensin rauhassa kävelemään hyväksi ja koska  verryttely aika on rajallinen, vain kuuden suorituksen ajan, oli tämä hyvä vaihtoehto.
 
 
 
 
Salli tuntui verkassa ja radalla todella hyvältä ja rata tuntui tasaisemmalta kuin ikinä viimekaudella. Vasemmassa laukassa Salli oli "kuriton" ja pukitteli. Tämä on ollut kotonakin meidän ongelmamme, omasta vinoudestani johtuen. Raipan avulla olen saanut pukittelua vähän kuriin, mutta radalla ilman raippaa ei oma ratsastukseni riittänyt. Kaikkiaan olin rataan kuitenkin tyytyväinen. Prosentteja tuli 60 ja risat.
 
 
Istun todella vinossa vasemmalle ja käteni ovat aivan kierossa. Sama korostuu laukassa ja Salli reagoi siihen pukittamalla.
 
 
Kisapaikalla ylipäätään Salli on alkanut käyttäytymään paljon paremmin. Se malttaa seisoa paikallaan eikä sen tarvitse aina kääntyä ja nähdä jos joku kävelee takaa. Koppi käyttäytyminenkin on parantunut. Kopissa ei ole ollut enää korvatulppia ja lastaukset onnistuvat ilman liinaa. Aikaisemmin ollaan liinaa käytetty lähinnä paineena. Sillä ei ole tarvinnut osua Salliin, kun Salli on mennyt itsestään koppiin, mutta kerran viime vuonna kokeiltiin ilman liinaa ja heti Salli väisti. Vielä tahtoisin, että suitsien vaihdossa Salli olisi enemmän aloillaan. En pääse kopissa vaihtamaan kunnolla Sallin viereen suitsia, kun satulakaappi vie tilaa ja huomaan itsekin hermostuvani aina siinä vaiheessa. Siinä yksi hyvä tavoite tälle kaudelle.
 
Aivan huippua, kun kilpailuissa kiertää valokuvaaja, kiitos!
 
 
Kaiken kaikkiaan Sallin kanssa on kiva reissata nykyään!