Suurin asia mitä tässä on tapahtunut, on, että Team Salli on saanut uuden vahvistuksen. Nimittäin kirjavan arabiristeytyksen, pinto ruunan Amigon, oikealta nimeltään Amigo Ibn Azal ja tuttujen kesken ihan vaan Ami. Amista voisin toimeentua tekemään vaikka oman esittely postauksen, tällä tahdilla ehkä kolmen kuukauden päästä...
Toiseksi suurin asia on, että Sallista on kuoriutunut oikein estehevonen, ollaan nimittäin nyt hypätty muutaman kerran meidän ekat 70cm radat treeneissä!
Ja kolmanneksi hevoset pääsivät nauttimaan kesästä ja laitumesta.
Kisojen osalta nyt on ollut rauhallista. Ennen vappua käytiin Sallilla Lavialla pyöräyttämässä helppo C ja toinen helppo B:mme. Helposta B:stä saatiin kuin saatiinkin yli 60%, jes! Sen jälkeen ei olla käyty kisoissa, eikä nyt kesällä tunnu hirveästi niitä olevankaan. Heinäkuun alussa meillä on kotona kisaviikonloppu missä olisi molemmilla tarkoitus mennä niin koulua kuin esteitäkin mutta luokat vielä muuten auki.
 |
| Laidun kuvista kiitos Milja Husu ja Taru Kankaanpää :) |
Sitten vähän Sallin ratsastettavuudesta.. Musta tuntuu etten osaa sillä enää ratsastaa. Salli tuntuu hirveän raskaalta eikä oikein taivu, paitsi nyt kun se juuri edellismaanantaina hierottiin. Ennen hierontaa jos Sallin sai ravaamaan takaa aktiivisesti ei se enää taipunut ja jos se taipui ei se ravannut. Juoksuttaessa se on ollut vähän haluton liikkumaan ja mielestäni tönköttänyt (=lue ollut epäpuhdas muttei kuitenkaan selvästi ontunut) oikeaa etustaan. Perjantaina estetunnin alkuverkoissa tunsin tämän ensimmäisen kerran ratsailla (juoksutuksessa olen huomannut sen ekan kerran ehkä pari kk sitten ja nyt toisen kerran). OIkeaan kierokseen suoralla uralla ravin tahti katosi ja vasemmalle oikeajalka vähän kuin tippui alta pois. Salli ikään kuin otti ulkoetusella lyhempää askelta kuin normaalisti. Jatkettiin kuitenkin verkkaa ja laukattiin pari kertaa ympäri maneesia, laukkojen jälkeen ei enää mitään missään ja päästiin hyppäämään. Lieko vain revähtänyt tai jotain, mutta MSM-ruusunmarja kuurin Sallikin saa varuiksi syödä.
Tällä estetunnilla päästiin hyppäämään siis toinen 70cm ratamme, josta alussa jo mainitsin. Sallin kanssa esteiden korkeus ei itseäni ihan niin paljon huimaa kuin voisi kuvitella, mutta vähän kuitenkin. Voin kuitenkin luottaa Salliin ja tiedän että se hoitaa homman kotiin. Nyt esteillä olen itse oppinut vähän vaatimaan Sallilta laukan vaihtoja. Toisaalta Sallilta on esteillä alkanut löytymään oikeasti LAUKKAA, välillä tuntuu että vauhti on aika kovaakin jopa, mutta kun Salli laukkaa kunnolla niin sillä on myös laukkaa mitä vaihtaa. Oikeastaan esteet on tuntunut aika kivoilta ja niihin on jopa syttynyt vähän palo, odotan jo innolla koska pääsee seuraavaksi hyppäämään. Sallikin tuntuu nauttivan hyppelystä. :)
Sileän puolella tarvitsee keskittyä ihan perustyöhön, taipumiseen ja ravaamiseen kunnolla. Laukassa ollaan alettu treenaamaan laukkavoltteja, mutta täytyy tänään valmentajan kanssa katsoa osallistutaanko Satakunta Cuppiin vai kokeillaanko muuten vain B:0:llaa. (ensimmäinen osakilpailu jäi kyllä jo meiltä välistä, mutta seuraaviin vielä pääsisin..)
Laidunkauden avaus aiheutti meille myös lievää liikalihavuutta, josta saatiinkin vähän noottia, sporttinen suomenhevoseni onkin nyt ei niin sporttinen, kovasti koitetaan nyt välttää ylimääräisiä vapaapäiviä ja päästä niskaläskeistä eroon.
 |
| Siitä se lihoaminen sitten lähti... |
